Hellurei ja hellät tunteet, pitkästä aikaa :D
Mä oon miettin jo jonku aikaa että onko toi parturi-kampaaja ala sittenkään mun juttu, tulin siihen tulokseen että rakastan leikkailla ja värjäillä hiuksia, mutta enemmänki sivubisneksenä/ harrastuksena. Mä en halua tehdä sitä työtä seuraavat 50v, mä haluan tehdä jotain muuta. Ehkä haen terveydenhuolto oppilaitokseen ja meen päiväkotiin töihin, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, sen mä kuitenkin tiedän että jonkun koulun aijon käydä kunnialla loppuun, en vain vielä tiedä että minkä mutta sekin selviää ajallaan... mihinkään ei ole vielä kiire.
Kun ton olin tajunnu tuli se ahdistava tunne "mitä mä sit teen?".
Tässä samassa mulla meni välit poikki isän kanssa, sen takia että haluun olla itsenäinen ja tehä niinku mun kroppa sanoo. Tää asia pisti mut miettimään, mä oon oppinu tekee omat päätökseni enkä tarvii toisten neuvoja, tottakai mä kuuntelen mitä muilla on sanottavana mutta en siinä vaiheessa ku sanotaan että "tee näin!".
Tulin sitte siihen tulokseen että pidän välivuoden, etsin töitä ja mahdollisesti haen toiseen kouluun ensi keväänä:)
Kaiken tän lisäksi mä puol vahingossa tutustuin ihanaan mieheen, ja musta tuntuu että oon maailman onnellisin tyttö kun palase alkaa menee kohilleen, tuleehan niitä alamäkiäkin mutta niistä kiipeää kuitenkin takaisin ylös:).
Hyvä neuvo kaikille, tehkää niinku sydän sanoo, mihinkään ei oo kiire.
Mä oon miettin jo jonku aikaa että onko toi parturi-kampaaja ala sittenkään mun juttu, tulin siihen tulokseen että rakastan leikkailla ja värjäillä hiuksia, mutta enemmänki sivubisneksenä/ harrastuksena. Mä en halua tehdä sitä työtä seuraavat 50v, mä haluan tehdä jotain muuta. Ehkä haen terveydenhuolto oppilaitokseen ja meen päiväkotiin töihin, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, sen mä kuitenkin tiedän että jonkun koulun aijon käydä kunnialla loppuun, en vain vielä tiedä että minkä mutta sekin selviää ajallaan... mihinkään ei ole vielä kiire.
Kun ton olin tajunnu tuli se ahdistava tunne "mitä mä sit teen?".
Tässä samassa mulla meni välit poikki isän kanssa, sen takia että haluun olla itsenäinen ja tehä niinku mun kroppa sanoo. Tää asia pisti mut miettimään, mä oon oppinu tekee omat päätökseni enkä tarvii toisten neuvoja, tottakai mä kuuntelen mitä muilla on sanottavana mutta en siinä vaiheessa ku sanotaan että "tee näin!".
Tulin sitte siihen tulokseen että pidän välivuoden, etsin töitä ja mahdollisesti haen toiseen kouluun ensi keväänä:)
Kaiken tän lisäksi mä puol vahingossa tutustuin ihanaan mieheen, ja musta tuntuu että oon maailman onnellisin tyttö kun palase alkaa menee kohilleen, tuleehan niitä alamäkiäkin mutta niistä kiipeää kuitenkin takaisin ylös:).
Hyvä neuvo kaikille, tehkää niinku sydän sanoo, mihinkään ei oo kiire.
<3Janika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti